Eugeniikka, rotuhygienia ja surkuhupaisa rasismi

Huoli tulevien sukupolvien laadusta synnytti eugeniikan eli rotuhygienian. Rotuhygienian synty liittyy degeneraation pelkoon eli siihen, että uskottiin huonojen ominaisuuksien periytyvän tuleville sukupolville. Biologisen determinismin mukaisesti ajateltiin, että kaikki ihmisen ominaisuudet ovat johdettavissa hänen perimästään.

Suomeen säädettiin vuonna 1935 pakkosterilointilaki. Sen taustalla oli länsimaisessa maailmassa 1800–1900-lukujen taitteessa voimakkaana aatevirtauksena levinnyt ja ajan kuumimmasta muotitieteestä perinnöllisyysopista, vaikutteensa ottanut eugeeninen eli rotuhygieeninen ideologia.

Rotuhygienia ei tässä yhteydessä missään nimessä tarkoita sitä, että ihmislajista olisi pyritty karsimaan pois tiettyjä rotuja. Se tarkoittaa, että väestön sisällä pyrittiin karsimaan pois perinnöllisiksi, huonoiksi ja ei-toivotuiksi miellettyjä ominaisuuksia. Tällaisia olivat tietyt sairaudet tai tietynlainen käytös. (Lähde: historian tohtori ja Suomen historian dosentti Markku Mattila).

Suomessa pakkosterilointia vaativiksi sairauksiksi luokiteltiin esimerkiksi skitsofrenia, maanis-depressiivisyys eli kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä "muut periytyviksi todetut mielisairaudet".

Käsitän rasismin luonnollisena ja antropologisena ilmiönä, jonka alkuperäinen tarkoitus ei edes ole syrjintä, vaan ennenkaikkea oman etnisen viitekehysryhmän suojeleminen ja puolustaminen, niin ulkoista kuin myös sisäistäkin vihollista vastaan.

Ksenofobia eli muukalaiskammo, etnosentrismi (oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana) ja endogamia (avioituminen vain omaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa) ovat vanhoja antropologisia ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy kaikissa kulttuureissa.

Rasismi sanana tuli suuren joukon tietoisuuteen vasta 1950-luvun alussa ja se on alunperin median luoma hirviösana, jonka merkitys alkuperäisestä on tahallisesti muutettu vastaamaan sionistien, illuminaattien ja heidän talutusnuorassaan olevien elitisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten piirien tarkoitusperiä vastaavaksi. Kun todellisuudessa rasismi on alunperin sisäistetty, sen objektiivisimmassa merkityksessään, opiksi eri ihmisrotujen eroavaisuuksista, on sen merkitys nykyisin vääristelevän median yllyttämänä väkinäistetty tarkoittamaan kaikenlaista syrjintää eri muodoissaan.

Kuvassa itkupilli-sivari ja Suomen Sisunkin pikkupoikien runkku-piirissä aikoinaan tunnettu Lahopää yrittää toteuttaa salaisimman fantasiansa eli päästä suutelemaan mustaa, hyvinvarusteltua, miestä.

RAKKAUTENI SINIVALKOISTA KANSAAMME KOHTAAN EI OLE KUOLEVA MILLOINKAAN!

OMA KANSA ENSIN!

Rakastan omaa kansaani, josta olen siinnyt ja jonka keskuudessa olen saanut kasvaa ja kehittyä ja samalla juurtua syvästi sinivalkoiseen heimoomme, kulttuuriimme, kieleemme, uskontoomme ja kansamme perinteisiin sekä tapoihin, isänmaalliset kansalaisvelvollisuuteni suorittaen alusta loppuun asti. Koska olen jo hamasta syntymästäni saakka saanut uppoutua isänmaani valtavaan rakkauteen ja sen veren suojaan, on ymmärrettävää, että tahdon antaa sille myös suurta vastarakkautta. Siksi on suuresti oikeudenmukaista, että isänmaanrakkauteni tähden tahdon asettaa aina ja kaikkialla oman kansani ja sen lapset, jotka ovat ansainneet terveen ja turvallisen tulevaisuuden, ehdottomasti etusijalle kaikessa toiminnassani ja kansallemme kiistattomasti kuuluvien perusoikeuksien ja etuisuuksien puolesta ihan päivittäinkin taistellessani.


MAASSA MAAN TAVALLA TAI MAASTA ULOS!

Katson valtavaksi etuoikeudeksi, että olen saanut jo hamasta syntymästäni asti jakaa tämän sinivalkoisen maan kamaramme muiden kansamme lasten kanssa. Mutta en toki tahdo millään muotoa väheksyä niitäkään kovaonnisia ihmisiä, jotka vaikeiden, kuolemanvaarallisten olosuhteiden, monesti kaikenlaisten sisäisten tai ulkoisten vakavien levottomuuksien, jotka ovat kärjistyneet veriseksi sodaksi asti, vuoksi ovat joutuneet jättämään oman kotimaansa ja hakeutumaan turvaan kansamme keskuuteen. On kuitenkin varmasti murtumattoman totuuden, kaiken rakkauden ja kansallisen oikeudenmukaisuuden nimessä sallittua vaatia näiltä uusilta maahantulijoilta opetella noudattamaan omassa maassamme ja kansamme keskuudessa noudatettavia lakeja, asetuksia ja kansalliseen kulttuuriimme kiinteästi liittyviä käytös- ja muita tapoja. Eikä ole millään muotoa liikaa vaadittu heitä opettelemaan kieltämme ja tarttumaan työn syrjään itsensä elättämiseksi tai vaatia heitä ehdottomaan lainkuuliaisuuteen muiden kansalaistemme tavoin.


ELINTASORIKOLLISILLE KALOSSINKUVA PERSAUKSILLE!

Kansallisen oikeudenmukaisuuden nimessä ei ole mitenkään väärin vaatia vakaviin tai muutoin huomattaviin lakiemme ja asetustemme vastaisiin rikoksiin ja rikkomuksiin syyllistyneitä muukalaisia karkoitettavaksi ja poistumaan kansamme keskuudesta. Myös elintasorikollisuuden ennaltaehkäisy on kansakuntamme kannalta hyvin tärkeää. Maahamme ei tulisi päästää ollenkaan vakavaan rikoskierteeseen joutuneita elintasorikollisia. Elintasorikolliset on kyettävä poistamaan kansamme keskuudesta jo täällä olleesaan ensimmäisen tuomionsa rikoksista saadessaan.


TYÖTÄ, RUOKAA, VAATTEITA, ASUNTOJA, TERVEYTTÄ, TOIMEENTULOA JA MUITA PERUSPALVELUJA OMALLE KANSALLE!

On suuri vääryys ja suoranainen rikos sinivalkoista kansaamme kohtaan, että oman kansamme hätä ja puute kasvaa koko ajan tasaisen tappavaan tahtiin. Oma hädänalainen ja syrjäytymisvaarassa oleva kansaosamme kärsii eniten yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudestamme hallitsevan luokan harrastaessa läpinäkyvää ja härskiä rasismia omaa kansaamme kohtaan, maahantunkeutujien viedessä unohdetun kansamme työpaikat, asunnot, terveyskeskusresurssit, toimeentuloresurssit ja muut sosiaaliset auttamisresurssit aina ruokaa ja vaatteita myöten.


TERVE MAAHANMUUTTOKRITIIKKI SALLITTAVA!

Omaa kansaamme sortava, oman maan kansalaisiamme nälkään ja pakkaseen tappava, kulttuurimme totaaliseen murskaamiseen pyrkivä ja jopa kansamme lapsia raiskaava nykyinen maahanmuuttopolitiikka on saatava pikaisesti sekä lainsäädännön, että asetusten kautta, mutta ennenkaikkea myös päättäjien ja hallitsevan luokan asenteiden ja vääränlaisen mielipideilmapiirin voimakkaan muuttamisen, uudistamisen ja suoristamisen avulla, kääntymään omaa kansaamme rakastavaksi ja suojelevaksi sekä ennenkaikkea jo perustuslainkin hengessä oman kansamme oikeudet ja edut joka tilanteessa, aina ja kaikkialla, kaiken totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden nimessä huomioonottavaksi. Jos hallitsevan luokan taholta maahanmuuttokriittinen keskustelu pyritään tässä maassa tukahduttamaan ja epärehellisin poliittisin keinoin ja suuren rahan avulla estämään tai hajoittamaan kaikki yhteiskuntaluokat kattavan maahanmuuttokriittisen rintaman syntyminen, on selvää, että itsensä suuresti petetyksi tuntevalle alempien yhteiskuntaluokkien kansanosalle ei tule jäämään muuta mahdollisuutta kuin nousta barrikadeille puolustamaan omaa olemassaoloaan ja elossapysymistään!

AVOINTA KESKUSTELUA MAAHANMUUTOSTA! TERVE MAAHANMUUTTOKRITIIKKI SALLITTAVA!

Maahanmuutosta on yhä vaikea keskustella Suomessa. Suomen virallista maahanmuuttopolitiikkaa ei saa arvostella, sitä ei saa kyseenalaistaa eikä vaihtoehtoja esittää - jos vahingossa erehdyt tällaista tekemään, sinut kyllä pyritään pistämään ruotuun pikaisesti ja mitä vaarallisemmassa asemassa olet päättäjiin nähden, sitä nopeammin ja varmemmin. Sen verran olen kuitenkin ihan viimeisen parin vuoden aikana ollut havaitsevinani positiivista kehitystä, että nykyään ei hallitseva luokkakaan enää niin hanakasti kuin aikaisempina aikoina, uskalla käyttää pseudoargumentteinaan rasisti - ja natsi - sanoja hyökätessään tervettä maahanmuuttokritiikkiä esittänyttä isänmaansuojelijaa vastaan.

Hallituksen omaa kansaamme sortavat ja alistavat linjaukset tuntuvat olevan se kaikkein korkein totuus, jota kansamme halutaan päättäjien taholta suggeroida seuraamaan. Jos kannanottosi poikkevat tästä yleisesti hyväksytystä linjasta, sinut ja mielipiteesi ammutaan alas kätevästi esimerkiksi persoonaasi tai puolueeseesi liittyvillä joko kuvitteellisilla tai puolitotuudellisilla perusteluilla. Tämän saivat äskettäin kokea mm. keskustan Paavo Väyrynen, joka vaati pakolaiskiintiöiden vähentämistä nykyisestä 750:stä vuosittaisesta kiintiöpakolaisesta, tai kokoomuusnuorten puheenjohtaja Wille  Rydman, joka puolestaan vaati kiintiöpakolaisten maahanottamisen kokonaisvaltaista lopettamista.

Esimerkiksi rkp:n Astrid Thors:in sekä sisäministeriön kantahan pakolaiskiintiöihin ja koko maahanmuuttoon jo tiedetäänkin. Heidän perustelunsa nykyiselle pakolaiskiintiölle on tunnetusti pragmaattinen: Jos kurjimmissa oloissa sinnittelevät pakolaiset eivät pääse Suomeen virallista reittiä YK:n pakolaisjärjestön ja valtion sopimina kiintiöpakolaisina, he pyrkivät tänne keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi rikollisten ihmissalakuljettajien matkassa. Tästä näkövinkkelistä Suomen nykyinen hallinto siis sekä auttaa yksilöitä että ehkäisee samalla kansainvälistä rikollisuutta. Tämä näkemys ei valitettavasti edusta Suomen kansan vapaata tahtoa.

Moni muukin kuin minä on varmasti havainnut supisuomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa sen, suorastaan sairaalloisen fanaattisuuden ja periksiantamattomuuden, jota ei voi kyllä aina välttämättä poliittisesti korrekteillakaan argumenteilla selittää. Taistelijoiden väliset rintamalinjat keskusteluissa tuntuvat olevan sangen ehdottomia, eikä omaa, ainoata varmaksi totuudeksi tunnustettua tai havaittua näkemystä tohdita välttämättä kyseenalaistaakaan edes mitenkään. Tällainen keskustelu on vääjäämättömästi tuomittu jo sen alkumetreiltään niin absurdiksi, ettei se todellakaan voi johtaa minkäänlaisiin hedelmällisiin lopputuloksiin tai johtopäätöksiin ja se on jo itsessään sitä kautta tuomittu painumaan unholaan aina jo kuvitellustikin relevantimpien, päivän polttavien keskustelunaiheiden vaatiessa tilaa itselleen.

Maahanmuutosta tulisi kuitenkin pystyä keskustelemaan kiihkoilematta ja asiallisesti menemättä henkilökohtaisuuksiin, puoluetaustaan tai muihinkaan asian kannalta sinänsä epäoleellisiin näkökohtiin. Etenkin pienten kansallismielisten puolueiden on aina tähän päivään asti ollut vaikeaa saada äänensä kuuluviin ja itse olen ainakin ollut SKS:n asiaa ja etuja ajaessani  valmis hyväksymään ja ottamaan käyttöön jo aikoinani Veikko Vennamolta oppimani periaatteen: "pienen puolueen on pidettävä isoa ääntä itsestään tullaksensa huomioiduksi".

Esimerkiksi viime vuonna Suomesta haki turvapaikkaa noin 6 000 pakolaista ja nykyisenkaltaisten perheenyhdistämisten kautta luku tulee varmasti nousemaan, ehkä kuitenkin pysytään 10 000:n paremmalla puolella. Pakolaiskeskuksia nousee aivan uusille alueille kuin sieniä sateella ja vanhoista rakennuksista varsinkin hotelleja valjastetaan uusiokäyttöön. Kansa, jolta ei kysytä mitään tietysti ihmettelee ja hämmästelee tätä. Suurinta ihmetystä uudet turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset ovat aiheuttaneet varsinkin alueilla, joissa turvapaikanhakijoita ei ole totuttu näkemään - esimerkiksi ruotsinkielisillä ns. "bättre folk"- alueilla.

Ennenkaikkea työperäinen maahanmuutto on sellainen asiakokonaisuus, joka jo asian monimutkaisuudenkin sekä tulevien työvoimapoliittisten näkymien monitulkintaisuudenkin vuoksi, tulisi nyt näinä ennakoivina aikoina, siis kuitenkin tarpeeksi ajoissa, pitää esillä ihan päivittäin. Minua asiassa eniten arveluttaa ja huolestuttaa valtaapitävien realistinen kyky hahmottaa tulevaisuutta ja pikkutarkkojen laskelmien rationalistinen tulkinta sekä niistä tehtävät kansankokonaisuuttamme järkevästi tukemaan tarkoitetut johtopäätökset.