Maahanmuutosta on yhä vaikea keskustella Suomessa. Suomen virallista maahanmuuttopolitiikkaa ei saa arvostella, sitä ei saa kyseenalaistaa eikä vaihtoehtoja esittää - jos vahingossa erehdyt tällaista tekemään, sinut kyllä pyritään pistämään ruotuun pikaisesti ja mitä vaarallisemmassa asemassa olet päättäjiin nähden, sitä nopeammin ja varmemmin. Sen verran olen kuitenkin ihan viimeisen parin vuoden aikana ollut havaitsevinani positiivista kehitystä, että nykyään ei hallitseva luokkakaan enää niin hanakasti kuin aikaisempina aikoina, uskalla käyttää pseudoargumentteinaan rasisti - ja natsi - sanoja hyökätessään tervettä maahanmuuttokritiikkiä esittänyttä isänmaansuojelijaa vastaan.
Hallituksen omaa kansaamme sortavat ja alistavat linjaukset tuntuvat olevan se kaikkein korkein totuus, jota kansamme halutaan päättäjien taholta suggeroida seuraamaan. Jos kannanottosi poikkevat tästä yleisesti hyväksytystä linjasta, sinut ja mielipiteesi ammutaan alas kätevästi esimerkiksi persoonaasi tai puolueeseesi liittyvillä joko kuvitteellisilla tai puolitotuudellisilla perusteluilla. Tämän saivat äskettäin kokea mm. keskustan Paavo Väyrynen, joka vaati pakolaiskiintiöiden vähentämistä nykyisestä 750:stä vuosittaisesta kiintiöpakolaisesta, tai kokoomuusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman, joka puolestaan vaati kiintiöpakolaisten maahanottamisen kokonaisvaltaista lopettamista.
Esimerkiksi rkp:n Astrid Thors:in sekä sisäministeriön kantahan pakolaiskiintiöihin ja koko maahanmuuttoon jo tiedetäänkin. Heidän perustelunsa nykyiselle pakolaiskiintiölle on tunnetusti pragmaattinen: Jos kurjimmissa oloissa sinnittelevät pakolaiset eivät pääse Suomeen virallista reittiä YK:n pakolaisjärjestön ja valtion sopimina kiintiöpakolaisina, he pyrkivät tänne keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi rikollisten ihmissalakuljettajien matkassa. Tästä näkövinkkelistä Suomen nykyinen hallinto siis sekä auttaa yksilöitä että ehkäisee samalla kansainvälistä rikollisuutta. Tämä näkemys ei valitettavasti edusta Suomen kansan vapaata tahtoa.
Moni muukin kuin minä on varmasti havainnut supisuomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa sen, suorastaan sairaalloisen fanaattisuuden ja periksiantamattomuuden, jota ei voi kyllä aina välttämättä poliittisesti korrekteillakaan argumenteilla selittää. Taistelijoiden väliset rintamalinjat keskusteluissa tuntuvat olevan sangen ehdottomia, eikä omaa, ainoata varmaksi totuudeksi tunnustettua tai havaittua näkemystä tohdita välttämättä kyseenalaistaakaan edes mitenkään. Tällainen keskustelu on vääjäämättömästi tuomittu jo sen alkumetreiltään niin absurdiksi, ettei se todellakaan voi johtaa minkäänlaisiin hedelmällisiin lopputuloksiin tai johtopäätöksiin ja se on jo itsessään sitä kautta tuomittu painumaan unholaan aina jo kuvitellustikin relevantimpien, päivän polttavien keskustelunaiheiden vaatiessa tilaa itselleen.
Maahanmuutosta tulisi kuitenkin pystyä keskustelemaan kiihkoilematta ja asiallisesti menemättä henkilökohtaisuuksiin, puoluetaustaan tai muihinkaan asian kannalta sinänsä epäoleellisiin näkökohtiin. Etenkin pienten kansallismielisten puolueiden on aina tähän päivään asti ollut vaikeaa saada äänensä kuuluviin ja itse olen ainakin ollut SKS:n asiaa ja etuja ajaessani valmis hyväksymään ja ottamaan käyttöön jo aikoinani Veikko Vennamolta oppimani periaatteen: "pienen puolueen on pidettävä isoa ääntä itsestään tullaksensa huomioiduksi".
Esimerkiksi viime vuonna Suomesta haki turvapaikkaa noin 6 000 pakolaista ja nykyisenkaltaisten perheenyhdistämisten kautta luku tulee varmasti nousemaan, ehkä kuitenkin pysytään 10 000:n paremmalla puolella. Pakolaiskeskuksia nousee aivan uusille alueille kuin sieniä sateella ja vanhoista rakennuksista varsinkin hotelleja valjastetaan uusiokäyttöön. Kansa, jolta ei kysytä mitään tietysti ihmettelee ja hämmästelee tätä. Suurinta ihmetystä uudet turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset ovat aiheuttaneet varsinkin alueilla, joissa turvapaikanhakijoita ei ole totuttu näkemään - esimerkiksi ruotsinkielisillä ns. "bättre folk"- alueilla.
Ennenkaikkea työperäinen maahanmuutto on sellainen asiakokonaisuus, joka jo asian monimutkaisuudenkin sekä tulevien työvoimapoliittisten näkymien monitulkintaisuudenkin vuoksi, tulisi nyt näinä ennakoivina aikoina, siis kuitenkin tarpeeksi ajoissa, pitää esillä ihan päivittäin. Minua asiassa eniten arveluttaa ja huolestuttaa valtaapitävien realistinen kyky hahmottaa tulevaisuutta ja pikkutarkkojen laskelmien rationalistinen tulkinta sekä niistä tehtävät kansankokonaisuuttamme järkevästi tukemaan tarkoitetut johtopäätökset.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti