Tästä aiheesta on sosiaalinen mediamme kohissut viime päivinä. Ajattelin ensin, etten bloggaa tästä aiheesta ollenkaan, koska mieltymykseni on blogata nimenomaan sellaisista aiheista, tapahtumista ja asiakokonaisuuksista, joihin muut bloggaajat eivät ole kiinnittäneet huomiota - tämähän on ihan järkeenkäypää jo senkin vuoksi, että haluan vältellä ylenpalttista saman asian häiritsevää toistamista.
Alkuperäisen uutisen (kilikkaa!) ja koko asian käsitteleminen sosiaalisessa mediassa on johtanut mielestäni suomalaisessa tiedonvälityksessä ja sananvapaudessa epätoivottavaan ilmiöön, suhteettomaan sensurointiin. Muun muassa sanomalehti Uuden Suomen aktiivisia, poliittisia bloggaajia on bannattu ja heidän käyttäjätilejään blogipalveluun suljettu pelkästään tämän yksittäisen uutisaiheen käsittelemisen perusteella! Tuollaisen sensuroinnin en ehdottomasti soisi kuuluvan suomalaiseen sananvapauteen!
Vaikka kysymyksessä onkin lakiteknisesti alaikäisten suorittama raiskaus, on se moraalittomuudessaan ja yleisessä paheksuttavuudessaan varmasti länsimaisen sivistysvaltion mittapuun mukaan hyvinkin vakava rikos. Sen taustalla vaikuttaa mielestäni voimakkaasti etenkin nuorisokulttuuriamme yhä enenevissä määrin muokkaamaan pyrkivä islamisaatio vakavine lieveilmiöineen. Siksi katson oikeudekseni ja suoranaiseksi velvollisuudeksenikin tiedottaa asiasta julkaisten kaikki julkisiksi julistetut oikeuden päätökset ja muut asiakirjat liittyen tähän moraalittomaan tekoon.
Jo paljon ennen minua tästä asiasta kaiken tarpeellisen on tuonut julki kansallisen heräämisemme esitaistelija Olavi Mäenpää ( hänen blogissaan mm. oikeudenkäyntipöytäkirjat ):
http://olavimaenpaa.vuodatus.net/blog/3204599/jalleen-annos-somalirikastuttamista-/
Tamperelainen poliittinen aktivisti Anu Palosaari oli yksi rohkea Uuden Suomen bloginpitäjä, jonka blogi suljettiin nyt käsittämättömässä sensurontikiimassa, sen sijaan hänen Bloggerin blogiinsa pääsee tästä linkistä:
http://anupalosaari.blogspot.com/
Sosiaalisessa mediassa toimiva nettipoliisi, ylikonstaapeli Marko Forss on saanut runsaasti yhteydenottoja koskien netissä käytäviä keskusteluja tästä asiakokonaisuudesta:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/04/nettipoliisille_runsaasti_yhteydenottoja_raiskauskeskustelusta_3422124.html
EMME VOI ENÄÄ VAIETA - UUSIMMAT BLOGIKIRJOITUKSET !
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Moraalittomuus rehottaa - alaikäiset suihinottoasialla
perjantai 24. helmikuuta 2012
HILJAINEN MARSSI OULUSSA
Oulussa järjestetään perjantaina marssi rauhan ja suvaitsevaisuuden puolesta. Hiljaiseksi kulkueeksi -nimetty marssi päättyy kaupungintalolle, jossa luovutetaan vetoomus kaupunginjohtajalle.
Perjantaina luovutettavassa Pohjois-Suomen islamilaisen yhdyskunnan organisoimassa vetoomuksessa ilmaistaan vakava huoli Oulussa ilmenneistä yksittäisistä väkivaltaisista tapahtumista, joiden kohteena on ollut uskontoryhmän jäseniä.
Kirjoituksessa vedotaan Oulun päättäjiin, poliisiin ja suojelupoliisiin, jotta nämä edistäisivät yhteiskuntarauhan palautumista ja lisäisivät ennalta ehkäiseviä toimia, joilla maahanmuuttajien ja kaikkien oululaisten turvallisuus lisääntyisi.
Vetoomuksessa todetaan, että tapahtumat ovat aiheuttaneet pelkoa ja huolestuneisuutta monissa Oulun maahanmuuttajissa. He kertovat pelkäävänsä oman turvallisuutensa puolesta. Keskusteluissa on pohdittu, onko tapahtumien taustalla kuitenkin rasismia.
Hiljainen kulkue lähtee liikkeelle Rotuaarilta perjantaina puoli kahden aikaan iltapäivällä ja päättyy kaupungintalolle, jossa Pohjois-Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Abdul Mannan luovuttaa kaupunginjohtaja Matti Pennaselle vetoomuksen rauhan puolesta.
Itsehän olen sitoutunut jo parin vuoden ajan, kuitenkin vapaaehtoisuuden hengessä, joka perjantai osallistumaan Oulun Vapaaseurakunnan ja Oulun Lähetysseurakunnan yhteistyöprojektina toteteutettavaan Varttikirkkoon ja ruoka-avustuskassien jakoon. Ruoka-avustuskassit jaetaan pienimuotoisen hartaus- ja todistustilaisuuden, ns. Varttikirkon jälkeen klo. 13:00 alkaen jonotusmenetelmällä vuoronumerolappujen perusteella Oulun Vapaaseurakunnan tiloissa. Viime aikoina hädänalaisten jonot ruoka-avustusten jakoon ovat pidentyneet entisestään, joten on ymmärrettävää, jos koen mielekkäämäksi osallistua tänäänkin ruoka-avustuskassien jakamiseen ja sen organisointiin, oman hädänalaisen kansamme puolesta.
Mitään erikseen järjestettyä vastamielenosoitusta emme ehtineet järjestämään, mutta jokainenhan voi mennä paikalle itse ilmaisemaan mielipiteensä. Toisaalta hyvin vaikeaahan "rauhaa vastaan" onkaan osoittaa mieltä nykyisissä yhteiskuntapoliittisissa olosuhteissa.
Mutta mikään mahti maailmassa ei toki estä oululaisia ilmaisemasta yksityishenkilönä eksplisiittisiä mielipiteitään lain ja sananvapauden jalossa hengessä.
Taistelutoverimme Tampereella, Anu Palosaari käsittelee persoonalliseen tyyliinsä tätä hiljaista marssia, sekä ennenkaikkea siihen johtaneita seikkoja Uuden Suomen tuoreimmassa blogikirjoituksessaan "Yksittäistapaus":
http://anupalosaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98394-yksitt%C3%A4istapaus
PERJANTAINA 24.02.-12
Kulkue lähti Rotuaarin aukiolta poliisisaattueessa kello 13.30 ja eteni kaupungintalolle reittiä Kauppurienkatu – Isokatu – Hallituskatu - Kirkkokatu. Mielenilmaukseen osallistui kolmisensataa ihmistä ja se sujui rauhallisesti ilman välikohtauksia.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
MILLOIN SUOMI HERÄÄ?
Helsingin Sanomat: POMMIMIES RÄJÄYTTI ITSENSÄ TUKHOLMAN KESKUSTASSA
P.S. Tässä vielä KALEVA:n päivitys uutisesta:
http://www.kaleva.fi/uutiset/sapo-tukholman-rajahdyksia-tutkitaan-terrorismina/881367#Scene_1
perjantai 10. joulukuuta 2010
HE EIVÄT KOSKAAN SYDÄNTÄMME SAA !
Esitys on kuunneltavissa kokopitkänä itsensä Pekka Simojoen esittämänä allaolevasta linkistä:
HE EIVÄT KOSKAAN SYDÄNTÄMME SAA!
Pekka Simojoki kirjoittaa tästä kappaleestaan näin: "Vallankaappaus Venäjällä (v.1991) oli alkanut ja puna-armeija oli monin paikoin lähtenyt liikkeelle kasarmeistaan. Myös Tallinnan kaupunkia oli uutisten mukaan lähestymässä yhdeksän kilometriä pitkä panssarikolonna. 'Onko meillä tulevaisuutta?' kysyivät ihmiset itkien Tallinnan kaduilla. Maailma odotti ja pelkäsi. Noina pelottavina päivinä kirjasin tämän laulun ajatukset paperille. Omistettu Leevi Reinarulle ja muille eestiläisille ystävilleni."
Laulu on nykyisin suosittu etenkin Lähi-idän ja Kauko-idän sorrettujen kristittyjen keskuudessa. He työskentelevät juutalaisten ja muslimien brutaalin painostuksen ja väkivallan alla. Monet näistä kristityistä taistelijoista ovat valmiit kaatumaan veritodistajina eli marttyyreina Jeesuksen puhtaan veren evankeliumin levittämisen tähden.
1.
He voivat polttaa talot tai heittää vankilaan.
He voivat vahvan oikeudella säätää lakejaan.
He voivat peittää valot ja soihdut sammuttaa,
vaan he eivät koskaan sydäntämme saa!
He voivat yhden kaataa tai laulun vaientaa,
mutta aina nousee toinen, joka laulaa uskaltaa.
Ja vaikka saamme raataa ja kauan odottaa,
he eivät koskaan sydäntämme saa!
Kertosäe:
Sillä Jumala kuulee ja voimansa antaa.
Hän tietää kaikki kyyneleet.
Sillä Jumala vastaa ja käsillään kantaa
sorretut ja uupuneet, uupuneet.
2.
He voivat ehkä juoda vedet janoisen,
he voivat riistää leivän lautaselta lapsien,
he voivat tankit tuoda ja maamme valloittaa,
vaan he eivät koskaan sydäntämme saa!
Ei aseilla voi lypsää, ei tykit rauhaa nää.
Ei väkivallan pelto kasva hyvää hedelmää.
Ei viljasta saa kypsää, jos sen maahan musertaa.
He eivät koskaan sydäntämme saa!
Kertosäe:
Sillä Jumala kuulee ja voimansa antaa.
Hän tietää kaikki kyyneleet.
Sillä Jumala vastaa ja käsillään kantaa
sorretut ja uupuneet, uupuneet.
3.
Ei vapauden kaipuu sammu pistimiin.
Ei unelmamme kuole sotilaiden saappaisiin.
Ja vaikka selkä taipuu ja vaikka itkee maa,
he eivät koskaan sydäntämme saa! ♥
Ylennetty Kirkkauteen uskonsa tähden!
Kuvassa on yksi kolmesta kristitystä koulutytöstä, jotka kokivat marttyyrikuoleman, kun heidät mestattiin brutaalisti paikallisten muslimien toimesta 30.10.2005 koulumatkalla Poson alueella Sulawesin saarella Indonesiassa. Heidän rikoksenaan muslimien mielestä oli se, että he olivat vääräuskoisia. Kuva on poimittu islam-kriittiseltä sivustolta:
http://aikapommi.wordpress.com/
Paavalin Filippiläiskirjeen 1. luvun 21. jakeen tulisi olla meillekin väkevänä, jokapäiväisenä muistutuksena ja ohjenuorana:
"Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto."
Amen! Tule pian, Herramme Jeesus Kristus!
maanantai 10. toukokuuta 2010
KALEVA: KUNNIAVÄKIVALTAA OULUSSAKIN
Meidän oululaisten ikioma sanomalehti Kaleva se taas julkaisi uutisen, joka ei sitten loppujen lopuksi taidakaan olla uutinen sanan rehellisessä merkityksessä - ei ainakaan minulle, sillä olen tiennyt oululaisesta kunniaväkivallasta jo 1990-luvun alusta lähtien. Kalevalle pisteet kuitenkin tämän "uutisen" julkaisusta siinä jälkiviisaassa mielessä, että se nyt uskaltaa ottaa edes esille tällaisen vaietun ja piilotetun "kansanperinteen" - vaikkakaan se nyt ei tietysti mitään suomalaista kansanperinnettä koskaan olekaan edustanut.
"Ongelma on piilevä. Sitä pitää osata etsiä," kuvailee oululainen kansainvälisen työn pastori Arpad Kovacs ja jatkaa vielä: "Tietooni on tullut melko raakojakin tapauksia. Fyysistä väkivaltaa on käytetty esimerkiksi kepein ja nyrkein". Kaleva puolestaan jatkaa, että "poliisin tietoon tapauksia ei ole tullut. Sille ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta, jotka liittyisivät kunniaväkivaltaan."
- Näinhän se tietysti on. Kannattaa huomioida sekin yksinkertainen tosiasia, että Suomen poliisi kaiken kaikkiaankin toimii yksiselitteisesti sisäministeriön alaisuudessa noudattaen erittäin tarkasti ja valvotusti Suomen lakeja ja asetuksia, eikä kunniaväkivalta-nimistä rikosta tai edes rikettä löydy sanktioituna Suomen rikoslaista. Kuinka siis voisimme velvoittaa muutenkin jo hyvinkin vakavista resurssiongelmista kärsivää poliisia kiinnittämään huomiota tai tutkimaan asioita, jotka eivät ole edes laeissa tai asetuksissa mainittuja, saati sitten rikoksina sanktioiduiksi määrättyjä?
Kalevan koko "uutinen" otsikkoa klikkaamalla tai täältä:
http://www.kaleva.fi/uutiset/Oulussakin-esiintyy-kunniavakivaltaa/853591
Nostan syyttävän sormeni pystyyn ja kysyn Teiltä kaikilta: luuletteko tosiaankin, että tämä Kalevan juttu voisi olla uutinen oululaisille, tiedostaville isänmaansuojelijoille?
lauantai 20. helmikuuta 2010
MERKKEJÄ PAKKOAVIOLIITOISTA OULUSSAKIN
Vaikka en kuulukaan kirkkoon, tipahtaa postiluukustani joka viikko paikallinen evankelisluterilaisen kirkon sanomalehti Rauhan Tervehdys, koska en erikseen ole irtisanonut sen tilaamista. Näin myös viime torstaina sain tuon seurakuntalehden. Tuoreessa Rauhan Tervehdyksessä silmääni pisti toimittaja Satu Lapinlammen kokosivun juttu, jossa paljastettiin Oulussakin esiintyneen epäilyjä islamistisista pakkoavioliitoista.
Islamilaiseen kulttuuriin kiinteästi liittyvät pakkoavioliitot eivät yksinkertaisesti ole enää pelkästään Ruotsin, Tanskan tai vähän kauempaa Euroopasta haettuna Ranskan, Saksan tai Englannin kaltaisten perinteisesti voimakkaan maahanmuuton kohteina ymmärtämiemme länsimaisten demokratioiden ongelma, vaan ne ovat yhä enenevissä määrin totisinta totta myös rakkaassa Suomessamme.
Viranomaistahona täällä Oulussa ennenkaikkea poliisi on törmännyt epäiltyihin pakkoavioliittoihin, joiden tutkimukset kyllä monesti pyrkivät pysähtymään jo alkumetreillä itse uhrin vaikenemiseen. Poliisillakaan ei välttämättä puuttumiskynnys ole priorisoinnin ja muidenkaan syiden vuoksi kaikkein korkein tämänkaltaisessa rikollisuudessa. Poliisinkin auttaminen pyrkii tietysti priorisoitumaan tapauksiin, joissa autettava itse aktiivisesti hakee apua ja tunnustaa avuntarpeensa. Pakkoavioliitoissahan se on ymmärrettävästi lähes olematonta.
Ehdottomasti pitää muistaa sekin, että Suomessakaan ei vielä edes ole islamilaiseen kulttuuriin liittyviin pakkoavioliittoihin käytännöllisesti katsoen minkäänlaista riittävästi soveltuvaa lainsäädäntöä, jolla tällaiset kulttuuriset sopeutumisvaikeudet ja länsimaisen oikeuskäytännön mukaisesti rikolliset, ihmisoikeuksiakin polkevat, traditiot pystyttäisiin aukottomasti estämään ja ehkäisemään.
Lapinlampi oli juttuansa varten myös haastatellut mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin projektipäällikköä Marjo van Dijkenia, joka pyytää erottamaan erikseen järjestetyn avioliiton pakkoavioliitosta, vedoten mm. siihen, että monissa islamilaisissa maissa järjestetty avioliitto on maan vallitseva tapa; van Dijkenin käsityksen mukaan vain ne järjestetyt avioliitot, jotka solmitaan selkeästi jomman kumman tai molempien puolisoiden tahtoa vastaan olisivat todellisia pakkoavioliittoja. En ole samaa mieltä hänen kanssaan ja myös perinteiset, näennäisen "mukavasti" järjestetyt avioliitot on saatava tavalla tai toisella länsimaisen lainsäädännön piiriin. Huomatkaa myös, että pakkoavioliitot lasketaan nykyään yleisesti myös nykyaikaisen ihmiskaupan yhdeksi muodoksi!
Mielestäni sitä, että "mukavasti" järjestetty avioliitto aivan oikeasti olisi esimerkiksi avioliittoon järjestetyn nuoren naisen tai peräti alaikäisen tytön pohjimmaisin ja syvin tahto ei voida mitenkään todeksi havaita, ei mitenkään. Kyllä meidän länsimaisen sivistysvaltion edustajina itseämme pitävien ihmisten pitäisi tälläinen asia jo pelkkää maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajuamme käyttämällä tajuta ja ymmärtää!
Suomen lainsäädännön saattamisessa aukottomasti sellaiselle tasolle, jolla todellisuudessa pystytään ehkäisemään ja estämään niin lapsi- kuin muutkin pakkoavioliitot tuleekin olemaan tulevina aikoina runsaasti työsarkaa niin koko Euroopan, sekä kaikkien pohjoismaidenkin, että Suomenkin nationalistien humanistisille aktivisteille! Suomessa käytössä olevan parlamentaarisen demokratiamme mukaisesti korkein lakeja säätävä elin on eduskunta, siksi kannattaakin miettiä tarkkaan miten esimerkiksi taas seuraavien, vuoden kuluttua 20.03.2011 pidettävien eduskuntavaalien yhteydessä äänemme keskitämme!
Muutoksen tuulet puhaltavat ja vain idiootti tuhlaa äänensä menneisyydelle!
http://www.rauhantervehdys.fi/
http://www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/
tiistai 26. tammikuuta 2010
KUNNIAMURHAT SUOMESSA - VIHDOINKIN?
Vuosi vaihtui kunniamurhien konkretisoitumisen merkeissä sinivalkoisessa valtakunnassamme. Espoossa kauppakeskus Sellossa tapahtunut perinteisen muslimikäytännön mukainen kunniajoukkomurha hiljensi vuoden vaihtumisen juhlimiseen valmistautuneen Suomen totaalisesti. Nyt se, mitä saimme jo ensi aavistuksissamme tuntea ja kokea Ruotsista uutisoituna tammikuussa vuonna 2002 tapahtuneen verityön kautta (mainittu mm. allaolevassa videossa) on sitten vihdoinkin konkreettisesti totta sinivalkoisessa Suomessammekin!
En kirjoita vihdoinkin-adverbia tietystikään sen vuoksi, että olisin sairas verenhimoinen psykopaatti, vaan nimenomaan sen vuoksi, että vielä niiden viimeistenkin omaa kansaamme ja suomalaiskansallista kulttuuriamme halveksuvien, inhoavien tai peräti vihaavien, kansankokonaisuuteemme kuitenkin kuuluviksi haluttavien kansalaistemme, silmät vihdoinkin avautuisivat ja he saisivat konkreettisesti kokea, että se ulkomaisen invaasion aiheuttama uhka ja vaara, josta ainakin minä olen varoitellut jo 1980-luvun lopulta lähtien, on kaikista valtaapitävien hallussa olevan median suggestioista huolimatta, sittenkin konkreettisesti ja todistetusti aivan totta. Nyt viimeistenkin tähän asti epäilevästi kansallismielisiin voimiin suhtautuvien olisi kyllä syytä herätä ja nousta ylös itsepetoksen alhostaan!
Ensialkuun mediakin hehkutti totuttuun "mokuttaja-linjaansa" tyypillisesti, että "veriteko jatkaa ikävällä tavalla Myyrmannin pommi-iskun ja koulusurmien viitoittamaa tietä" - tämä on sitä tyypillistä valtaapitävien taholta syötettävää psykologista propagandaa, jolla kansanjoukot saadaan pysymään rauhallisina; sittemmin teolle löydettiin vielä lisää psykologisesti kaunisteltuja syitä toteamalla, että "tragedian taustalla ollut mustasukkaisuus näyttää paisuneen käsittämättömäksi veriteoksi." Kunniamurhista valtamedia ei ensialkuuun uskaltanut virkata sanaakaan.
Alunperin kosovolainen, vuonna 1966 syntynyt muslimimies, Ibrahim Shkupolli surmasi julmasti entisen naisystävänsä (Halal-teurastuksen malliin pää irti veitsellä) ja naisen neljä työtoveria (ampumalla). Lopuksi mies ampui itsensä. Neljä uhria ammuttiin aamupäivällä Sellon kauppakeskuksessa, joka oli täynnä ihmisiä. Kylmäverinen ammuskelu keskellä väkijoukkoa järkytti paikallaolijoiden lisäksi varmasti koko maata, joka näki tapahtumia TV:stä ja netistä.
Vaaran merkit olivat olleet jo pitkään ilmassa ja periaatteessa tiedossakin, mutta kysymys onkin vastuullisesta tiedostamisesta, eli viranomaiset olivat haluttomia tunnustamaan käytännön tosiasioita. Miehellä oli ihan selvästi tunnustettava rikostausta, hänet oli mm. tuomittu ampuma-aserikoksesta, pahoinpitelystä, määrätty lähestymiskieltoon, joka koski myös naisen työpaikkaa. Mies oli myös rikkonut useita kertoja tätä lähestymiskieltoa. Vaaraa ei silti tiedostettu tai tunnustettu. Ja näin Suomen rikoshistoriaan kirjattiin veret seisauttava kunniajoukkomurha.
Käsittämättömästi ja osittain järjenvastaisestikin Sellon tapaus herätti valtamediassa heti tuoreeltaan keskustelun turvatoimista ja on tietysti ymmärrettävää, että tämänkaltaisessa absurdissa keskustelussa ei päästy minkäänlaisiin tuloksiinkaan. Kansaltamme ei nimittäin valtamediakaan pysty salaamaan sitä tosiasiaa, että minkäänlaiset nykyisenkaltaiset turvatoimet ja niiden kiristäminen eivät nyt, eivätkä koskaan tulevaisuudessakaan, voi estää kunniaväkivaltaa. Kiitettävästi, etupäässä vapaan kansalaisjournalismin ja netissä tapahtuvan mielipiteenvaihdon (blogit, foorumit) ansiosta valtamediaa on päästy painostamaan sillätavoin, että media, tosin hyvin varovaisesti (mutta parempi, että edes pikkuhiljaa kumminkin!) alkaa tunnustaa Sellon verityön joukkosurman sijasta nimenomaan kunniaväkivaltaan pohjautuvaksi teoksi, jolla siis on merkittävät kulttuuriset taustat. Ja tätä myöten myös tervehenkisten maahanmuuttokriitikoidenkin ääni pääsee valtamediassa toivomamme terveen asenteenmuutoksen kautta tavallisen kansan tietoisuuteen.
Sellon kunniajoukkomurhan jälkeen useat lehdet yltyivät korostamaan, että kylmäveriseen väkivaltaan sortunut tekijä on itse vastuussa teoistaan, eikä asiaa pitäisi kohdistaa hänen edustamaansa kansanryhmää vastaan. Iltalehti yltyi muistuttamaan, että myös suomalaiset ovat syyllistyneet usein järkyttäviin veritekoihin. Iltalehti kuitenkin linjasi, että oleskelulupia ei tulisi jatkaa niille, jotka syyllistyvät toistuviin rikoksiin.
Ajankohtainen Kakkonen uskalsi tarttua "härkää sarvista":
Emme voi enää vaieta! Meillä ei oikeastaan ole edes oikeutta siihen. Muistakaa, että esi-isämme eivät taistelleet turhaan luovuttaessaan kansalaistemme vapaan ja turvatun tulevaisuuden puolesta verensä!
Jos tahdot taistella kanssamme ja marssia rinnallamme, ole vapaa ja ota rohkeasti yhteyttä esim. sähköpostitse tai puhelimella. Muistakaa, että yksikään Isänmaanrakkauden puolesta luovutettu sielu ei ole turha, tehtäviä ja toimintaa löytyy varmasti kaikille jokaisen omien resurssien ja kapasiteettien sekä muiden persoonakohtaisten ominaisuuksien mukaisesti.
ISÄNMAA KUTSUU JA ODOTTAA JUURI SINUA ESITTÄEN SINULLE LOOGISEN KYSYMYKSEN:"OLETKO VALMIS?" - SINULTA TARVITAAN VAIN VASTAUS: "AINA" !
Oma sähköpostini & messenger:
komentaja66@hotmail.com
gsm-päivystys/ ruuhka-aikoina myös vastaaja:
041 - 724 1522 / K.M.Aalto (24/7)
KUNNIAVÄKIVALTA RANTAUTUI SUOMEEN 2009 !
Tammikuussa v. 2002 saimme tuntea, seuraamiemme uutisten kautta, Ruotsista ensiaavistukset kunniaväkivallasta pohjoismaisessa sivistysvaltiossa. Vajaan kahdeksan vuoden viiveellä, joulukuun lopussa v. 2009 kunniaväkivalta konkretisoitui myös Suomessa, Espoon Sellon kunniajoukkomurhan myötä.
Miksi ulkomaalaisia raiskaajia ja ryöstäjiä ei karkoiteta?
Videossa käsitellään Suomen kamaralla oleskelevien jo tuomittujen rikollisten problematiikkaa, mutta merkillepantavaa on ollut ja tulee olemaan pelkästään jo vakavista rikoksista epäiltyjen ulkomaalaisten prosentuaalinen osuus rikostilastoissamme. Toki tilastojen mukaisesti Suomessa asuvien ja rikoksista epäiltyjen ulkomaan kansalaisten (-kuten kantaväestönkin) tilastoja hallitsevat liikennerikokset, joiden osuus on ollut n. 45% viime vuosina (v.2005). Mutta kantaväestöstä poiketen suhteellisesti useimmin Suomessa asuvat ulkomaalaiset olivat epäiltyinä ryöstöistä ja raiskauksista; ryöstöistä 21%:n osuudella (v. 2005), joista vielä somalit korostuivat selkeästi 40%:n osuudella. Raiskauksissa suhteellinen prosenttiosuus kaikista epäillyistä rikoksista oli ulkomaalaisten kohdalla vielä ryöstöjäkin suurempi, peräti 27%:n osuudella! Tässä valossa onkin ymmärrettävää, jos mm. SKS:nkin yleisohjelman ensimmäisen kappaleen lopussa mainittu lause: "Vääryyden edessä emme kavahda kansalaistottelemattomuuttakaan" alkaa vähitellen saada suurten massojen keskuudessa yhä esoteerisemman ja realistisemman merkityssisällön! Suomessa asuvien ulkomaalaisten rikollisuutta voit tarkastella tekstimuotoisena mm. pdf-tiedostosta "Ulkomaalaisten rikollisuus Suomessa". Klikkaa tästä!
HESY - eläinsuojeluyhdistys/ animal-shelter:
Luontokäsityksiimme kuuluu myös eläinsuojelun etiikka. Mitään yhteiskunnallista päätöstä ei ole olemassa sille käsitykselle, että ihmisellä on lupa kohdella eläimiä ja luontoa vain välineenä eri päämäärien saavuttamiseksi. Myös eläimillä on itseisarvo. Emme kuitenkaan hyväksy minkäänlaista eläin- ja luonnonsuojelutyön varjolla harrastettavaa terrorismia. (Ote SKS:n puolueohjelmasta)





