AVOINTA KESKUSTELUA MAAHANMUUTOSTA! TERVE MAAHANMUUTTOKRITIIKKI SALLITTAVA!

Maahanmuutosta on yhä vaikea keskustella Suomessa. Suomen virallista maahanmuuttopolitiikkaa ei saa arvostella, sitä ei saa kyseenalaistaa eikä vaihtoehtoja esittää - jos vahingossa erehdyt tällaista tekemään, sinut kyllä pyritään pistämään ruotuun pikaisesti ja mitä vaarallisemmassa asemassa olet päättäjiin nähden, sitä nopeammin ja varmemmin. Sen verran olen kuitenkin ihan viimeisen parin vuoden aikana ollut havaitsevinani positiivista kehitystä, että nykyään ei hallitseva luokkakaan enää niin hanakasti kuin aikaisempina aikoina, uskalla käyttää pseudoargumentteinaan rasisti - ja natsi - sanoja hyökätessään tervettä maahanmuuttokritiikkiä esittänyttä isänmaansuojelijaa vastaan.

Hallituksen omaa kansaamme sortavat ja alistavat linjaukset tuntuvat olevan se kaikkein korkein totuus, jota kansamme halutaan päättäjien taholta suggeroida seuraamaan. Jos kannanottosi poikkevat tästä yleisesti hyväksytystä linjasta, sinut ja mielipiteesi ammutaan alas kätevästi esimerkiksi persoonaasi tai puolueeseesi liittyvillä joko kuvitteellisilla tai puolitotuudellisilla perusteluilla. Tämän saivat äskettäin kokea mm. keskustan Paavo Väyrynen, joka vaati pakolaiskiintiöiden vähentämistä nykyisestä 750:stä vuosittaisesta kiintiöpakolaisesta, tai kokoomuusnuorten puheenjohtaja Wille  Rydman, joka puolestaan vaati kiintiöpakolaisten maahanottamisen kokonaisvaltaista lopettamista.

Esimerkiksi rkp:n Astrid Thors:in sekä sisäministeriön kantahan pakolaiskiintiöihin ja koko maahanmuuttoon jo tiedetäänkin. Heidän perustelunsa nykyiselle pakolaiskiintiölle on tunnetusti pragmaattinen: Jos kurjimmissa oloissa sinnittelevät pakolaiset eivät pääse Suomeen virallista reittiä YK:n pakolaisjärjestön ja valtion sopimina kiintiöpakolaisina, he pyrkivät tänne keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi rikollisten ihmissalakuljettajien matkassa. Tästä näkövinkkelistä Suomen nykyinen hallinto siis sekä auttaa yksilöitä että ehkäisee samalla kansainvälistä rikollisuutta. Tämä näkemys ei valitettavasti edusta Suomen kansan vapaata tahtoa.

Moni muukin kuin minä on varmasti havainnut supisuomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa sen, suorastaan sairaalloisen fanaattisuuden ja periksiantamattomuuden, jota ei voi kyllä aina välttämättä poliittisesti korrekteillakaan argumenteilla selittää. Taistelijoiden väliset rintamalinjat keskusteluissa tuntuvat olevan sangen ehdottomia, eikä omaa, ainoata varmaksi totuudeksi tunnustettua tai havaittua näkemystä tohdita välttämättä kyseenalaistaakaan edes mitenkään. Tällainen keskustelu on vääjäämättömästi tuomittu jo sen alkumetreiltään niin absurdiksi, ettei se todellakaan voi johtaa minkäänlaisiin hedelmällisiin lopputuloksiin tai johtopäätöksiin ja se on jo itsessään sitä kautta tuomittu painumaan unholaan aina jo kuvitellustikin relevantimpien, päivän polttavien keskustelunaiheiden vaatiessa tilaa itselleen.

Maahanmuutosta tulisi kuitenkin pystyä keskustelemaan kiihkoilematta ja asiallisesti menemättä henkilökohtaisuuksiin, puoluetaustaan tai muihinkaan asian kannalta sinänsä epäoleellisiin näkökohtiin. Etenkin pienten kansallismielisten puolueiden on aina tähän päivään asti ollut vaikeaa saada äänensä kuuluviin ja itse olen ainakin ollut SKS:n asiaa ja etuja ajaessani  valmis hyväksymään ja ottamaan käyttöön jo aikoinani Veikko Vennamolta oppimani periaatteen: "pienen puolueen on pidettävä isoa ääntä itsestään tullaksensa huomioiduksi".

Esimerkiksi viime vuonna Suomesta haki turvapaikkaa noin 6 000 pakolaista ja nykyisenkaltaisten perheenyhdistämisten kautta luku tulee varmasti nousemaan, ehkä kuitenkin pysytään 10 000:n paremmalla puolella. Pakolaiskeskuksia nousee aivan uusille alueille kuin sieniä sateella ja vanhoista rakennuksista varsinkin hotelleja valjastetaan uusiokäyttöön. Kansa, jolta ei kysytä mitään tietysti ihmettelee ja hämmästelee tätä. Suurinta ihmetystä uudet turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset ovat aiheuttaneet varsinkin alueilla, joissa turvapaikanhakijoita ei ole totuttu näkemään - esimerkiksi ruotsinkielisillä ns. "bättre folk"- alueilla.

Ennenkaikkea työperäinen maahanmuutto on sellainen asiakokonaisuus, joka jo asian monimutkaisuudenkin sekä tulevien työvoimapoliittisten näkymien monitulkintaisuudenkin vuoksi, tulisi nyt näinä ennakoivina aikoina, siis kuitenkin tarpeeksi ajoissa, pitää esillä ihan päivittäin. Minua asiassa eniten arveluttaa ja huolestuttaa valtaapitävien realistinen kyky hahmottaa tulevaisuutta ja pikkutarkkojen laskelmien rationalistinen tulkinta sekä niistä tehtävät kansankokonaisuuttamme järkevästi tukemaan tarkoitetut johtopäätökset.

OULULAISTA EKSPANSIVITEETTIA

(Kuvassa voimassa oleva tilanne 22.02.2010)

Uuden kuntajakosuunnitelman näet klikkaamalla otsikkoani (pdf-tiedosto)!


Oulussa on saatu kuntajakoselvittäjä Arto Kosken johdolla valmiiksi uusi kuntajakosuunnitelma, jonka mukaan kuusi kuntaa, Oulu (+Ylikiiminki 01.01.2009 alk.) ja Haukipudas, Kiiminki, Muhos sekä Oulunsalo yhdistettäisiin yhdeksi Oulun kaupungiksi. Yhdistäminen astuisi voimaan suunnitelman mukaisesti 01.01.2013. Yhdistämisen myötä Oulusta tulisi väkiluvultaan Suomen 5. suurin kaupunki, jossa asuisi yli 190 000 asukasta.

Uudessa kuntajakosuunnitelmassa Haukiputaan, Kiimingin, Muhoksen, Oulun, Oulunsalon ja Yli-Iin kuntien yhdistymisen arvot kiteytetään viiteen ominaisuuteen: vastuullisuuteen, kumppanuuteen, yhdenvertaisuuteen, luottamukseen ja rohkeuteen. Ehkä kaikkia muita ominaisuuksia yhdistymisestä, toki varmasti tulkinnallisesti, voidaan löytääkin, mutta rohkeuden kohdalla kyllä mielelläni puhuisin ennemminkin uhmakkaasta uhkarohkeudesta!

Uuden, viime vuonna voimaan astuneen, kuntajakolain 4 §:ssä säädetään kuntajaon muuttamisen edellytyksistä. Sen mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos parantaa: 1) kunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä tai muuten edistää kunnan toimintakykyä; 2) alueen asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita; 3) alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4) alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta.

Kuntajakoselvittäjä Kosken mukaan kaikki lain vaatimukset täyttyvät uudessa suunnitelmassa, minun mielestäni ei yksikään. Kaiken lisäksi asiakokonaisuus sinänsä on hyvin monitulkintainen ja itse tulevat peruskuntalaiset eivät ole vielä päässeet siihen esoteerisemmin tutustumaan, vaikka kuntalaisten lainmukainenkin kuulemisvaihe on jo nyt helmikuun 22. päivästä alkaen kuukausi eteenpäin.

Mitään halpaa hommaa tällaiset yhdistämiset eivät todellakaan ole. Ja tässäkin tapauksessa joudutaan maksumiestä hakemaan valtakunnanlaajuisesti kaikista veronmaksajista eli itse valtiolta. Uusi Oulu tulisi saamaan valtion yhdistymisavustuksia kolmen vuoden aikana (v. 2013-2015) yhteensä 6,8 miljoonaa euroa. Yhdistymisavustus maksetaan kolmena vuotena siten, että ensimmäisenä vuotena (2013) maksetaan 40 % (2,72 miljoonaa euroa) ja toisena ja kolmantena vuotena 30 % (2,04 miljoonaa euroa /vuosi). Valtionosuuksien vähenemisen kompensaationa saadaan viiden vuoden aikana (v. 2013-2017) yhteensä noin 60 miljoonaa euroa, minkä jälkeen valtion kompensaatio loppuu. Sihteeriämme Ari Laaksoa lainaten ja häntä myös edellisessä kuntavaaliohjelmassamme lanseeraten: " kuntaliitokset eivät saa olla kuntatalouden kannalta itseisarvoja ja suuri ei aina välttämättä ole kaunista."

Myöskään uuden Oulun peruskuntalaisten kuntaverotukseen ei tämä uusi suunnitelma lähimmän neljän vuoden aikana toisi muuta kuin voimakkaita korotustarpeita. Kuntajakosuunnitelman yhdistymissopimuksessa ei ole ollut juridisesti mahdollista sopia siitä, millä tuloveroprosentilla uusi kunta aloittaa vuonna 2013. Suunnittelun lähtökohtana on se, että uusi kunta kerää ensimmäisenä ja toisena vuonna verovaroja saman verran kuin mitä kuusi kuntaa keräisi yhteensä erillään toimien ja kolmannesta vuodesta lähtien verovarojen keräämistarve olisi pienempi kuin mitä erillään toimien!

Kaikenkaikkiaan tämä asiakokonaisuus on hyvin laaja ja jo tässä vaiheessa ennenkaikkea monitulkintainen ja siihen esoteerinen perehtyminen vaatii tavalliselta kuntalaiselta kyllä aikaa ja viitseliäisyyttä sekä tietynlaista pikkutarkkuuttakin kyseessä ollessa tällaisen valtavan, konfiguratiivisesti haastavan konsernin, jossa pohjoisia haja-asutusalueita pyritään sujuvasti yhdistämään kasvavaan teknologiakaupunkiin. Tästä asiasta varmasti vielä blogikirjoituksia riittää täällä Oulussa ja muuallakin; tämä bloggaukseni oli vain omalta osaltani tällainen pintanirhaisu tärkeään asiaamme.

Kuntapoliittisesti kannattaa vielä huomioida, että ensimmäiset uuden, yhdistyneen Oulun kuntavaalit suunnitelman mukaisesti käytäisiin jo lokakuussa 2012 ja valtuuttettujen kaavailtu lukumäärä olisi 67.

KUNTALIITOKSET EIVÄT SAA OLLA ITSETARKOITUS JA SUURI EI OLE AINA VÄLTTÄMÄTTÄ KAUNISTA!

MERKKEJÄ PAKKOAVIOLIITOISTA OULUSSAKIN

Vaikka en kuulukaan kirkkoon, tipahtaa postiluukustani joka viikko paikallinen evankelisluterilaisen kirkon sanomalehti Rauhan Tervehdys, koska en erikseen ole irtisanonut sen tilaamista. Näin myös viime torstaina sain tuon seurakuntalehden. Tuoreessa Rauhan Tervehdyksessä silmääni pisti toimittaja Satu Lapinlammen kokosivun juttu, jossa paljastettiin Oulussakin esiintyneen epäilyjä islamistisista pakkoavioliitoista.

Islamilaiseen kulttuuriin kiinteästi liittyvät pakkoavioliitot eivät yksinkertaisesti ole enää pelkästään Ruotsin, Tanskan tai vähän kauempaa Euroopasta haettuna Ranskan, Saksan tai Englannin kaltaisten perinteisesti voimakkaan maahanmuuton kohteina ymmärtämiemme länsimaisten demokratioiden ongelma, vaan ne ovat yhä enenevissä määrin totisinta totta myös rakkaassa Suomessamme.

Viranomaistahona täällä Oulussa ennenkaikkea poliisi on törmännyt epäiltyihin pakkoavioliittoihin, joiden tutkimukset kyllä monesti pyrkivät pysähtymään jo alkumetreillä itse uhrin vaikenemiseen. Poliisillakaan ei välttämättä puuttumiskynnys ole priorisoinnin ja muidenkaan syiden vuoksi kaikkein korkein tämänkaltaisessa rikollisuudessa. Poliisinkin auttaminen pyrkii tietysti priorisoitumaan tapauksiin, joissa autettava itse aktiivisesti hakee apua ja tunnustaa avuntarpeensa. Pakkoavioliitoissahan se on ymmärrettävästi lähes olematonta.

Ehdottomasti pitää muistaa sekin, että Suomessakaan ei vielä edes ole islamilaiseen kulttuuriin liittyviin pakkoavioliittoihin käytännöllisesti katsoen minkäänlaista riittävästi soveltuvaa lainsäädäntöä, jolla tällaiset kulttuuriset sopeutumisvaikeudet ja länsimaisen oikeuskäytännön mukaisesti rikolliset, ihmisoikeuksiakin polkevat, traditiot pystyttäisiin aukottomasti estämään ja ehkäisemään.

Lapinlampi oli juttuansa varten myös haastatellut mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin projektipäällikköä Marjo van Dijkenia, joka pyytää erottamaan erikseen järjestetyn avioliiton pakkoavioliitosta, vedoten mm. siihen, että monissa islamilaisissa maissa järjestetty avioliitto on maan vallitseva tapa; van Dijkenin käsityksen mukaan vain ne järjestetyt avioliitot, jotka solmitaan selkeästi jomman kumman tai molempien puolisoiden tahtoa vastaan olisivat todellisia pakkoavioliittoja. En ole samaa mieltä hänen kanssaan ja myös perinteiset, näennäisen "mukavasti" järjestetyt avioliitot on saatava tavalla tai toisella länsimaisen lainsäädännön piiriin. Huomatkaa myös, että pakkoavioliitot lasketaan nykyään yleisesti myös nykyaikaisen ihmiskaupan yhdeksi muodoksi!

Mielestäni sitä, että "mukavasti" järjestetty avioliitto aivan oikeasti olisi esimerkiksi avioliittoon järjestetyn nuoren naisen tai peräti alaikäisen tytön pohjimmaisin ja syvin tahto ei voida mitenkään todeksi havaita, ei mitenkään. Kyllä meidän länsimaisen sivistysvaltion edustajina itseämme pitävien ihmisten pitäisi tälläinen asia jo pelkkää maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajuamme käyttämällä tajuta ja ymmärtää!

Suomen lainsäädännön saattamisessa aukottomasti sellaiselle tasolle, jolla todellisuudessa pystytään ehkäisemään ja estämään niin lapsi- kuin muutkin pakkoavioliitot tuleekin olemaan tulevina aikoina runsaasti työsarkaa niin koko Euroopan, sekä kaikkien pohjoismaidenkin, että Suomenkin nationalistien humanistisille aktivisteille! Suomessa käytössä olevan parlamentaarisen demokratiamme mukaisesti korkein lakeja säätävä elin on eduskunta, siksi kannattaakin miettiä tarkkaan miten esimerkiksi taas seuraavien, vuoden kuluttua 20.03.2011 pidettävien eduskuntavaalien yhteydessä äänemme keskitämme!

Muutoksen tuulet puhaltavat ja vain idiootti tuhlaa äänensä menneisyydelle!


http://www.rauhantervehdys.fi/

http://www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/

SINIVALKOINEN MIES KÄY ARMEIJAN!

(Kuvassa suomalaiset naiset ja miehet vannovat Sotilasvalaa.)

Istuskelen läppäri sylissäni olohuoneeni pehmeällä nojatuolilla samalla välillä TV:tä vilkuillen, välillä nostalgisesti menneitä vuosikymmeniä muistellen ja välillä tietysti tätä blogiani kirjoittaen. Oikealla puolellani, nojatuolini viereisellä pikkupöydällä lojuu arkistojen kätköistä löytämäni vanha varusmiespalvelukseni aikainen puolustusvoimien palvelustodistus, jota olen tähän asti säilyttänyt ihan piruuttanikin juuri sellaisia viherpiipertäjien, punamädättäjien ja muiden vasemmistoänkyröiden seurassa viihtyviä pullamössösukupolvemme tahoja varten, jotka suorastaan itkunsekaisesti haluaisivat yhdistää olemukseni heidän sairaaseen habitukseensa. No, se sinänsä on toisarvoista, mutta sitäkin merkittävämpää ja realistisempaa on tietysti se, mitä puolustusvoimien palvelustodistus kiistattomasti todistaa.

Puolustusvoimien palvelustodistuksen mukaan olen sotilasarvoltani korpraali - ja nyt tietysti reservissä, koska varusmiesajastani on jo parikymmentä vuotta. Joukko-osastokseni on merkitty Pohjan Prikaati ja palvelusajakseni  09.02.-89 - 06.10.-89. Lisäksi kohtaan koulutushaara ja erikoiskoulutus on merkitty Kiväärikomppania/Aliupseerikoulu ja kurssiajaksi 08.05.-89 - 28.08.-89 (eli sisältää nykyisenkaltaisen AuK:in ensimmäisen puolikurssin). Palvelustodistukseni on allekirjoittanut silloinen kapteeni J.P. Ristola.

Nämä palvelustodistukseeni jo yli 20 vuotta sitten kirjoitetut tosiasiat ovat voimassa yhä, eivätkä ne muutu miksikään, vaikka poliittiset vastustajani ja muut mustamaalaajat kuinka haluaisivat!

Muistakaa, että minäkin olen aikoinani vannonut Sotilasvalan ja se tietysti velvoittaa yhä reservissä. Erityistä huomiota näin reservissäkin ollessa on nykyisinä, omalta osaltaan levottominakin yhteiskuntapoliittisina aikoina, syytä kiinniittää toisen kappaleen loppuosaan: "Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa."

Tämä kannattaa toki muidenkin sinivalkoisten taistelijoiden muistaa. Ja tässä on myös yksi merkittävä syy, miksi en halua osallistua esimerkiksi Homma^^^-forumin harjoittamaan kansankiihotustoimintaan ollenkaan ja kaikkein vähiten sellaisten, selvästikin jopa vallankumouksellisiksi luokiteltavien puulaakien, kuten Muutos 2011, toimintaan missään muodossa.

Itse vannoin sotilasvalani helmikuussa 1989 ja jo silloin lupasin kunniani ja omantuntoni kautta seuraavat allaolevat tosiasiat:


¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤


                                           SOTILASVALA


Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista yhteiskuntajärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Joukkoa, johon kuulun, sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja miehekkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjain tahi muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.

Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.

Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.


¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤


Itse suorittaessani varusmiespalvelusta, se oli vielä miesten etuoikeus, mutta muutaman vuoden päästä laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan (1.4.1995). Sen jälkeen onkin ollut aina suuri ilo tällaisen vanhan korpraalin mielessä, sielussa ja sydämessä, kun on saanut havaita vuosi toisensa perään varusmiespalvelukseen astuvien kauniimman sukupuolen edustajien määrän kasvavan tasaisen tappavaan tahtiin!

En voi olla kunnioittamatta ja aina tilaisuuden tullen kehumatta ja ylistämättä niitä, luonteeltaan rohkeita, pelottomiakin, mutta ennenkaikkea sisäisesti vahvoja naisia, jotka vuosi toisensa jälkeen Suomessakin astuvat vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Samanlainen kunnianhenkäys sielustani nousee maakuntajoukoissa, vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa, mukana oleville naistaistelijoille, sinivalkoisen kansamme ja isänmaamme suojelijoille!

On se kyllä kumma, että nykyisestä pullamössösukupolven miehestä ei löydy miehisyyttä käydä edes armeijaa! Suomen perustuslain 127 § velvoittaa maanpuolustukseen, jonka velvoitteen laiminlyömisestä saatettiin aikoinaan tuomita jopa kuolemaan. Itse en tosin kannata kuolemantuomiota tällaisenkaan vakavan asian kyseessäollessa, mutta muutoin olen valmis asettumaan sellaisellekin ajatuskannalle, että henkilöltä, joka ei ole halukas suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan, otettaisiin sitten myös kansalaisoikeudet pois, jos ei nyt sentään kokonaan, niin ainakin tuntuvasti osittain.

"Vanhan liiton" veteraania, kuten minuakin, harmittaa kyllä suuresti, että nykyisen kansallismielisen ja isänmaallisen muutosliikkeen toimintaan, on pesiytynyt sellaisia syöpäläisiä ja itkupillisivareita, joilta tulisi glögit välittömästi pöksyihin oikean vanhan liiton nationalistin heille vähän jo ärähtäessä. Ja jopa niinkin arvovaltaisena ja suvereerina itseään pitävän puulaakin kuin Suomen Sisu r.y:n johtoportaasta löytyy, surullisen kuuluisa Halla-aho etunenässä nyt mainitakseni, tällaisia pikkupoikia ja vieläpä itse itseään km-liikkeen eräänlaisiin keulahahmoihin kuuluvina pitäviä! Kyllä aikoihin on eletty, sanoo moni muukin kuin minä!

SKS-kansanliikkeen puheenjohtaja Olavi Mäenpää käväisi tuossa viime kesän korvilla luonani kahvittelemassa ja kaiken muun ohessa Olavi siinä yltyi mainitsemaan minunkin persoonastani aivan selvästi huokuvan tosiasian, Olavi totesi jotakuinkin tähän malliin: "Kyllä se kuule Aalto, miehestä näkee heti, onko se käynyt armeijan. Sinustakin sen Aalto näkee heti, olemuksestasi, käyttäytymisestäsi sekä suhtautumisestasi tosiasioihin, suhteellisuudentajua ja tervettä maalaisjärkeä löytyy ihan muille jakaa."

Jatkan vielä nostalgisena menneiden vuosikymmenten muistelemistani. Meillä KDP:ssä (Kansallis-Demokraattinen Puolue) oli aikoinaan jäsenvaatimuksena, että kaikilla miespuolisilla hakijoilla oli varusmiespalvelus suoritettuna, jollei sen suorittamiselle ollut laillista estettä, kuten esimerkiksi terveydelliset syyt. Ja upseerikoulutus laskettiin vielä eduksi. Ajatelkaapa, jos kaikilla suomalaisilla itseään kansallismielisinä ja isänmaallisina pitävillä järjestöillä olisi yhä samankaltainen jäsenvaatimus käytössään! Kuinka se tervehdyttäisikään ja puhdistaisikaan kertaheitolla koko km-kenttää! Samalla km-kenttä yhdentyisi varmasti voimakkaasti neurootikkojen, psykopaattien ja muiden öyhöttäjien tippuessa ikäänkuin luonnollisesti pois kuvioista.



MUISTAKAA, ETTÄ SOTILASVALA VELVOITTAA MYÖS RESERVISSÄ !